Tortai-illan harvinaisen sekalainen soittolista.
Alin kaikista on uusi rakkausbiisi, jota olen kuunnellut niin monta kertaa peräkkäin, että osaan sen ulkoa etu- ja takaperin.
Pääni on tänään harvinaisen tyhjä. Se on harvinaista, sillä yleensä en joudu suunnittelemaan hirveästi etukäteen mitä kirjoitan, enkä joudu ongelmiin "minulla ei ole mitään kirjoitettavaa."
Tänään pääni on lähes yhtä tyhjä kuin sydämenikin (sanotaanko, että erittäin tyhjä.)
Alan tässä miettiä ajan kulkua. Tuntuu, että siitä on suuri ikuisuus, kun olimme hyvissä väleissä, mutta kun alan ajatella tarkemmin, niin koulua ollaan käyty vasta 3 viikkoa ja 2 päivää. Niin vähän! Toisin sanoen lainaan jonkun erittäin viisaan sanoja saan surra, niin kauan kuin juttu kesti.
Ehkä puolet siitä riittää minulle. Koska alan nähdä nykyään vain huonoja puolia. Vain sinusta. Muuten maailma on kaunis.
Eilen illalla olin unelmoija. Mietin kaikkea, mitä voi tapahtua ja mietin kaikkea, mitä olisi voinut olla tapahtumatta, jos en olisi tehnyt niin ja niin ja niin.
Ajattelin enemmän vielä tulevaa, siitä mitä minä teen kolmen vuoden päästä, onko se se asia mitä ajattelen nyt, vai onko se joku aivan toinen.
Toisaalta, haluaisin vain kirjoittaa. Haluaisin kirjoittaa romaaneja, novelleja, kirjoitelmia ja tätä blogia siis ihan vaikka täyspäiväisesti. Hassuja tekstejä ja fantasiakirjoja. Vähän faktaa ja paljon fiktiota. Ja kaikkea siltä väliltä. Lupaan joskus tehdä kirjan.
Painaa kanteen oman nimeni ja kirjoittaa takakanteen salaperäisen tekstin, mikä ei kerro perusjuonta. Se vain.. Kertoo jotain kirjan luonteesta ja minusta. Mutta joo.. Harhauduin taas vähän aiheesta ja huomaan joka että pää on hieman epätyhjempi kuin äsken. Eli täydempi.
Huomasin äsken, että olen varmaan metsäneläin. Olen varmaan melkein yhtäkömpelö kuin karhu, ujo kuin kettu, utelias kuin kani ja ruskea kuin hirvi.
Tulevaisuudessa olen joku Helsingin citykani ja palaan tänne metsään joskus pakoon sitä suuruutta. Muuten eksyn ja en vain kaupunkiin, vaan myös itseeni. Pakoon en löydä, vaikka pitäisi. Piiloudun silloin sinne, mistä minua ei löydä. Vaikka usvaan, niinkuin joskus kirjoitin. Puuntaakse tai pellonreunalle. Yritän vaikka sulautua maastoon ja uusiin tilanteisiin.
Niinkuin teen muutenkin,
Joka päivä,
Etsin itseni,
enkä löydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti