1.10.2013

you are the loneliest person that I've ever known












 
 
Olisi tekosyy sanoa etten ole kirjoittanut koulun takia. Toki sekin on vaikuttanut. Elän elämääni aika paljon fiilispohjalla: kirjoitan kun jaksan, teen englannin läksyt kun minua huvittaa. Kemiasta laitin itseni kiinnostamaan, ja sitä tulikin luettua paljon.
On tapahtunut paljon, ehkä liikaa siitä kun viimeksi kirjoitin. Mietin sinua vähemmän joka päivä. mutta en ketään sinua enempää. Enkä tulekkaan miettimään. En vain halua ja tässäkin on sama fiilispohja: En tee niin vaikka pitäsi ja toiselta suunnalta satelisi sydänviestejä ja milloinnähdäää viestejä. En tuota pettymystä, enkä sano hyvästejä, en tee asiaa selväksi, vaan jätän kaiken arvoitukseksi. En koe ilkeäksi jättää sanomatta mitään, antaa sinulle mietittävää. En halua olla tyttö jonka ajatusmaailma loistaa kaikkien näkyvillä, voisin olla vielä nykyistä vaikeampi ja epäselvempi. Haluan olla minä, pieni salaisuus meren pohjalla. Enkä halua poimia sieltä mukaani yhtään simpukkaa. Haluan leikkiä nemokalojen kanssa, enkä mennä sinun kanssasi kalastamaan. Meinasin jopa hukkua.
 
En vihaa syksyä kylmyyden takia. Minua haittaa ja pelottaa pimeys. En uskalla enää mennä myöhään illalla valottomaan paikkaan. Kulman takana on joku, jonka näen kesän ilta-auringossa. Syksyn tullen se vain näkymättömästi vaanii, ja pakottaa minut sisälle.
 Olen vähän hukassa. Olen muuttanut harmaaseen haalariini asumaan, ja etsin syksystä kesänmerkkejä. Odotan jo ensilunta, ja pelkään lukion haasteita. Soitan nykyään enemmän pianoa, ja rakastun joka päivä uusiin biiseihin, jotka tuovat valoa.
 
Luin taas vanhoja päiväkirjoja. Niitä maatuskakantisia, niitä vanhoja kivoja. Löysin sieltä koko sivun ison tekstin jossa luki saanko jäädä kesään asumaan? En jäänyt silloin. Enkä jäänyt nytkään. Kirjoitan varmaan liikaan vuodenajoista. Jos olisin vaikka thaimalaainen minulla ei olisi mitään kirjoitettavaa. Olen asunut koko ikäni Suomessa. ja joo. Näen silti joka vuosi maailmassa jotain uutta. Enkä nyt tarkoita ihmisiä enkä kokemuksia. Valoa syksyyn tuo 32 päivää HURTSIN KEIKALLE ja 90 päivää MADEIRAAN. Rakastan odottaa jotain ihanaa.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti