en selittää voi kaikkia tunteitani, ne ei oo vääriä, vaikka ne tuntuu, silti kuin viillettäis haavaa mut ne ei voi valehdellakkaan

 

 

ruutupaita: VERO MODA
toppaliivi: SEPPÄLÄ

sininen paita: VERO MODA

neule: VERO MODA

Halusin kuoriutua pois kesästä. Laitoin lehtikorun kaulaan, ja toppaliivin karvahupulla harteille, vaikka elokuu muistutti minua aurinkoisella säällään, että vielä on kesää jäljellä. Äitini vähän naurahti toppaliiviä. Nythän on vasta elokuu.

Kun 8.05 lähden pihasta kouluun päin, huomaan, että on sumuista. Haluaisin piiloutua siihen sumuun. Kukaan ei ikinä löytäisi minua. Vaikka pukisin päälleni tuon oranssinpunaisen neuleen, jonka väri on loistava kuin pohjantähti, niin tiedän että sen aamusumun seasta minua ei löytäsi kukaan. En edes minä itse.

Tunnen isoa ikävää kesään. Ihmisiin. Muistoihin. Tapahtumiin. En saa niitä takaisin. Tänään haluan takaisin kesään. Huomenna ehkä odotan jo joulua. Olen levoton.
 Olen suuren kirjan sivun kääntökohdassa. En näe mitä seuraavalla sivulla on edessä. Mutta vanhaan en aio jäädä.
Eilisen High school musical maratoonin, parhaan kaverin kanssa kuvailun ja onnistuneen viikonlopun jälkeen olen tänään yhtä hymyä.

ja joo mä olen se
joka hymyili,
kun sä olit jo mennyt